Poppavaara ja kummitus

Poppavaaralla, Jakokoskella, tuli tänään harjoiteltua kiipeilyä liukkailla kivillä vesisateessa. Selvisin ihan pienellä polvivauriolla. Kiipeily on kivaa, vaikka tällä kertaa tulikin kätköhuti.

Sen verran teki kipiää, että paluumatkalla oli käytävä ratkomassa kummituskartanon kauhumysteeri paikan päällä. Kaikki sujui yllättävän kylmähermoisesti ihan loppuun saakka ja kuvailinkin intomielisenä hyytäviä autiosaleja, kunnes olin jo paluumatkalla ja ohittanut pihapiirin huomasin unohtaneeni hanskat kätkölle. Käännyin takaisin ja jotain ääntä kuului talolta, niskavilloissa värisytti ja askeleet tuntuivat tosi raskailta ja väkinäisiltä. Mietin jo jättäväni hanskat sikseen, mutta päätin voittaa pelkoni, joka voimistui voimistumistaan ja sydän suorastaan rummutti. Pääsin takaisin purkille, mutta hanskat olivat poissa! Silloin koin semmoisen kauhun hetken, että tunsin lamaantuneeni paikalleni. Kompuroin jollain lailla pois talolta ja epämääräisesti hapuillen tavoitin autoni. Taskulampun valossa luulin jo sielläkin istuvan oudon hahmon. Ovi auki, äkkiä sisään ja ovet lukkoon. Hanskat olivat autossa.