Saaren Sanna
Jussi ja Sanna Puhakan kalastajaperhe muutti Jouhtenisen Hautalahden perukkaan 1910-luvulla. Saareen muuton syistä Sanna kertoi näin: “Kun mie en tykännä olla tuossa keskellä kirkonkyllee semmosessa hötäkässä jotta aina ovi heilu kun immeissii kävi, nin minä möin sen mökin sieltä. Minä Jouhtenisseen ihastuin sen tähe kun minä lapsena isän kanssa nuotalla olin jo hyvin pikkisenä matkassa. Ja siinähän minä opin sitä venettää hoitammaan... Myö ensinnää vuokrattiin, se on ukko Runo-Puhakan perintömaa, se anto tyttärelleen sen perinnöks ja sittä minä aloin sinne himota. Ja kun Jussi tuli Ameriikasta eikä sillä ollu kun kuussattoo markkoo rahhoo ja joukkoo alako tulla lissee. Minä tosijjaan ihastuin siihen kun siellä lehmän sai pitteek ja kahtaak. Ja sittä piäassii että lapset sai olla rauhassa kun ne ei ollu pitkin kylän teitä juoksemassa.”
Kun Jussi kuoli v. 1917, jäi Sanna yksin huolehtimaan seitsemästä lapsestaan. Toimeentulo oli kovan työn takana: “Elanto kalalla suattiin, sillä se on mökin hintahi maksettu... sitte kesällä kun siennii tul, tuo parantola on minun sieniä syönyt nii mahottoman paljon. Ja käsityötä piti talavet tehä ihan yöt ja kuttoo kangasta ja ommella ihmisille täkkiä. Lapset kävi koulua suksella vain ja kesällä soutain, olihan siitä se kuus kilometrii kirkollen.”
Kun Sanna täytti 70 vuotta, kirjoitti sanomalehti Karjalainen hänestä näin: “Yhtä valoisa ja kaunis kuin Juhannuksen aikuinen yömme, yhtä valoisa on myöskin kauniin Höytiäisen ympäristön asukkaiden nimittämän “Saaren Sannan” luonne. Köyhässä kodissaan vanginvartijan tyttärenä nuori, sirkeäsilmäinen Sanna-tyttönen hankki vanhemmilleen lisätuloja kutomalla ja ompelemalla ja aikaihmiseksi tultuaan hän perusti ompeluliikkeen. Harvinaisella tarmolla Sanna alkoi nyt ottaa osaa kaikkiin valistusrientoihin ja oli ensimmäisenä valistusyhdistysten perustamisessa, mm. nuorisoseuran, jossa esiintyi seuranäytelmissä usein pääosissa. Pirteällä ja reippaalla esiintymisellään ja kansanihmisenä harvinaisen hyvillä näyttelijänlahjoillaan hän saavutti aina yleisön suosion... Vuosien vieriessä, kun miehensä palasi Amerikasta, muutti perhe Höytiäisen Jouhtenisen saareen, minne rakensivat talon kauniiseen Hautalahteen alkaen elämisen kalastamisella, jossa Sanna osoittautui taitavaksi Vellamon vesillä liikkujaksi. Perhe lisääntyi vuosi vuodelta ja pian oli heillä 6 poikaa ja 1 tyttö. Miehensä Juhon kuoleman jälkeen Sanna joutui kalastuksella elättämään tätä lapsiparveansa saaressa, ja siinä kysyttiin tarmoa ja rohkeutta. Korkeimman johtoon luottaen Sanna selvisi niin huonoista kuin hyvistäkin päivistä. Hän kasvatti lapsensa isänmaallisessa maailmankatsomuksessa. Paljon aikaa vaativan työn lomassa on hänellä riittänyt aikaa ja tarmoa itseopiskeluun, lukien kaikki lähiseutujen kirjastot melkeimpä kaikki läpi... Sannan viisi poikaa on ollut isänmaatamme puolustamassa. Pojista Martti ja Sipri saavuttivat sankarikuoleman kesällä 1941. Tällöin äiti sanoi: ‘kaksi pojistani on nyt tallessa, hyvää asiaa on paljon autettu enkä minä voisi muutakaan isänmaalleni uhrata’.”
Lähteet: Katri Kokkonen (haastatteluaineisto)
Karjalainen 23.6.1942
Kun Sanna täytti 70 vuotta, kirjoitti sanomalehti Karjalainen hänestä näin: “Yhtä valoisa ja kaunis kuin Juhannuksen aikuinen yömme, yhtä valoisa on myöskin kauniin Höytiäisen ympäristön asukkaiden nimittämän “Saaren Sannan” luonne. Köyhässä kodissaan vanginvartijan tyttärenä nuori, sirkeäsilmäinen Sanna-tyttönen hankki vanhemmilleen lisätuloja kutomalla ja ompelemalla ja aikaihmiseksi tultuaan hän perusti ompeluliikkeen. Harvinaisella tarmolla Sanna alkoi nyt ottaa osaa kaikkiin valistusrientoihin ja oli ensimmäisenä valistusyhdistysten perustamisessa, mm. nuorisoseuran, jossa esiintyi seuranäytelmissä usein pääosissa. Pirteällä ja reippaalla esiintymisellään ja kansanihmisenä harvinaisen hyvillä näyttelijänlahjoillaan hän saavutti aina yleisön suosion... Vuosien vieriessä, kun miehensä palasi Amerikasta, muutti perhe Höytiäisen Jouhtenisen saareen, minne rakensivat talon kauniiseen Hautalahteen alkaen elämisen kalastamisella, jossa Sanna osoittautui taitavaksi Vellamon vesillä liikkujaksi. Perhe lisääntyi vuosi vuodelta ja pian oli heillä 6 poikaa ja 1 tyttö. Miehensä Juhon kuoleman jälkeen Sanna joutui kalastuksella elättämään tätä lapsiparveansa saaressa, ja siinä kysyttiin tarmoa ja rohkeutta. Korkeimman johtoon luottaen Sanna selvisi niin huonoista kuin hyvistäkin päivistä. Hän kasvatti lapsensa isänmaallisessa maailmankatsomuksessa. Paljon aikaa vaativan työn lomassa on hänellä riittänyt aikaa ja tarmoa itseopiskeluun, lukien kaikki lähiseutujen kirjastot melkeimpä kaikki läpi... Sannan viisi poikaa on ollut isänmaatamme puolustamassa. Pojista Martti ja Sipri saavuttivat sankarikuoleman kesällä 1941. Tällöin äiti sanoi: ‘kaksi pojistani on nyt tallessa, hyvää asiaa on paljon autettu enkä minä voisi muutakaan isänmaalleni uhrata’.”
Lähteet: Katri Kokkonen (haastatteluaineisto)
Karjalainen 23.6.1942
Kommentit
Lähetä kommentti