Päätin yhdistää kauppareissun pieneen, kenties viimeiseen, lumikenkäilyyn tänä keväänä.
Lykynlammella ei ollut ristin sielua. Tarvottuani ensin umpihangessa humpsahdellen läkähtymäisilleni, ymmärsin siirtyä ladun reunalle, jossa eteneminen olikin yllättävän joutuisaa.
Linkitän tähän visuaaliset karttakiemurani kunhan saan sen tuolta sportstrackerilta irtoamaan.
”Pahinta mitä kohtalo voi ihmiselle jakaa, ovat vähäiset kyvyt ja voimakas kunnianhimo.”
Kommentit
Lähetä kommentti