Paluu I-joelle

Tänä aurinkoisena helmikuun perjantaina lähdimme miehen vapaapäivänä tarkistamaan I-jokisarjan kätköjen tilannetta, sillä aika moni oli jäänyt löytymättä viimeisellä lokkaajalla. Talvikelillä päättelin joelle siirtymisen olevan mahdollista läpi peltojen, joten jätimme auton maitolaiturin viereen (N 62° 34.353 E 029° 55.834) ja lähdimme lumikenkäillen kohti Iiksenjokea.

Sattuipa olemaan tuo viimeisin löytämätön myöskin kauimmaisin Iiksenjoelle tekemäni kätkö, joten menomatkaa kertyi 4,5 km ja kokoinaisuudessaan tälle korjailureissulle tuli reippailua reilut yhdeksän kilometriä. Pari alkupään kätköä piti jättää suosiolla tuonnemmaksi, sillä eväät unohtui kotiin ja nälkä kurni jo kovin.

Matkan varrelle sattuivat osumaan sorsille tehdyt tekopesät, joista toinen oli lässähtänyt lumen painosta, mutta toiseen oli jätetty rumpuputki sisään, joten se oli pysynyt kuosissaan. Kohtapuoleen lienee jo aika kunnostaa nuokin asumukset uusille pesijöille.

Sorsien tekopesiä voidaan tehdä hyvinkin erimallisia. Nämä olivat verkosta tehtyjä tuubimaisia pesiä. Tuubin pääraaka-aine on metalliverkko, joka voi olla vaikkapa puutarha-aitaa, minkkiverkkoa tai kanaverkkoa.Verkon lisäksi tarvitaan pihdit, sivuleikkurit, nippusiteitä tai alumiinirenkaita sekä heinää tai muuta kuiviketta kuten sammalta, heiniä, järviruokoa ja mitä sattuu löytymään. Pesän halkaisijan oikean koon voi helposti varmistaa 300 millisellä rumpuputken pätkällä.Tuubin rakentaminen aloitetaan levittämällä verkko auki ja mallaamalla rumpuputki verkon sisään. Verkkoa kiepautetaan yksi kierros putken ympäri ja laitetaan verkko kiinni kääntämällä reunat verkkoon kiinni. Kun verkko on tukevasti kiinnitetty, auki levitetyn verkon päälle levitellään kuiviketta viidestä kymmeneen senttiä paksu kerros. Ei haittaa jos rakoja jää, koska sorsa näkee silloin ulos pesästään.